Gelato, eli aidoilla italialaisilla periaatteilla valmistettu jäätelö kuuluu Italian tärkeimpiin jälkiruokiin. ”Normaali” tuntemamme jäätelö ja italialaistyyppinen gelato ovat toki samankaltaisia, mutta niiden välillä on myös keskeisiä eroja. Gelaton historia ulottuu keskiajalle asti, mutta gelato-kojut(gelateria) tulivat näkyväksi osaksi Italian katukuvaa 1920- ja 30-luvuilla.

Gelaton valmistus sekä gelaton ja jäätelön ero

Gelaton valmistuksessa vispaaminen tapahtuu hitaammin tavalliseen jäätelöön verrattuna. Gelato onkin rakenteeltaan tiiviimpää ja siinä on tyypillisesti noin 70% vähemmän ilmaa muihin jäätelöihin verrattuna ja ne painavat tyypillisesti 50% tehdasjäätelöitä enemmän. Tiiviimmästä rakenteesta johtuen gelaton tarjoilulämpötila on normijäätelöihin verrattuna matalampi. Muuten gelatoa on hankalaa syödä lusikalla.

Gelatto valmistetaan aina maitoon, ei kermaan mikä tekee niistä normijäätelöitä vähärasvaisempia. Myös sokeria on hieman vähemmän. Perinteinen gelato valmistetaan tuoreista, raaka-aineista artisaanimeiningillä, yleensä pienehköissä erissä ja tarjoillaan asiakkaille tuoreeltaan. Ainakaan sitä ei kannata säilyttää yhtään pidempään pakastimessa sillä se muuttuu kivikovaksi.

Gelaton valmistaminen kotona ei ole varsinaisesti helppoa, mutta tavallisen jäätelön valmistukseen verrattuna tarvitaan vähemmän erikoisvälineitä. Gelaton valmistaminen ilman jäätelökonetta vaatii oikeastaan vain aikaa ja tarkkuuta.

Gelaton perinteiset maut

Gelaton kohdalla makuvaihtoehtoja on esim. suomalaiseen jäätelökulttuuriin verrattuna vähän. Perinteisimmät maut ovat vanilja, suklaa, hasselpähkinä, pistaasi ja stracciatella. Nykyään on tarjolla usein kuitenkin myös hedelmävariaatioita kuten mansikka, vadelma, omena, sitruuna ja ananas.